Voiko tavallisella kotiruoalla päästä tuloksiin?!

Olen tässä blogissa kautta linjan suositellut terveysvaikutteista, ”tavallista” ravitsemusta ja samalla vastustanut kaikkia sellaisia dieettejä, joista on rakennettu sellainen hölynpöly-hokkuspokkus, että sille hölynpölylle on mahdollista antaa nimi. Koska omalla ravinto-ohjelmallani ei ole mitään nimeä, sen on kai perustuttava johonkin muuhun ollakseen uskottava. Se nimittäin toimii kuin taika, joten haluan saada ihmiset uskomaan siihen! Olen ajatellut, että se ”jokin” ohjenuora voisi omien ravintosuositusteni kohdalla olla ”yleiset ravintosuositukset”. Viime aikoina on kuitenkin käyty paljon keskusteluja siitä, kuinka väärässä yleiset ravintosuositukset ovat, ja olenkin huomannut että suosituksissa on paljon sellaisia kohtia, joita en pitäisi lähtökohtana omalle ravitsemukselleni. Siksipä kohdistin katseeni nyt virallisiin suosituksiin ja päätän kritiikkini kertomalla, miten itse muuttaisin niiden sisältöä, jotta niistä voisi olla apua yksittäiselle ihmiselle.

Olen aikaisemmin ollut yleisten ravintosuositusten puolella joka kerta, kun se on lähtenyt sotaan uusia hömpönpömppöjä, raakamaitoja ja gluteeniherkkyyksiä vastaan. Tai no, olenko sittenkään? Ravitsemussuositukset ovat pysyneet lähes ennallaan jo kymmeniä vuosia, vaikka tutkimustietoa on tullut valtavasti lisää. Sittemmin esimerkiksi ravintosuositusten vilja- ja maitokeskeisyyttä on paljon kritisoitu, mutta kritiikistä huolimatta suosituksia ei ole juurikaan muutettu.

Mikä siis neuvoksi? Olisiko parasta menettää usko ravitsemussuosituksiin kokonaan? Vai olisiko ravitsemussuositukset kenties syytä jättää hyväksi ohjenuoraksi laitos- ja kouluruokailujen suunnittelijoille, eli sinne mihin ne on oikeastikin alunperin tarkoitettu ja keskittyä siihen, miten meidän itsemme kannattaisi ravitsemuksemme rakentaa, jotta se saisi meidät  voimaan hyvin sekä pysymään terveenä ja kylläisenä?

Miksi ravintosuositukset eivät toimi?

Lähden liikkeelle siitä olettamuksesta, että ravintosuositukset eivät toimi yksittäisillä ihmisillä. Teen tämän oletuksen siksi, että oma ravintotietämyksemme on perustunut niiden antamiin oppeihin lapsuudestamme saakka, joten jos ne toimisivat, meistä suomalaisista 60% EI olisi ylipainoisia eivätkä sydän- ja verenkiertosairaudet olisi yleisimpiä kuolinsyitämme ainakaan nuorehkolla iällä. Myöskään II-tyypin diabetes ei olisi yleinen kansansairautemme, eivätkä ehkä syöpätauditkaan jylläisi yhtä aktiivisena kuin ne nykyään jylläävät.

Suurin ongelma piilee varmaankin siinä, että suurin osa väestöstämme EI PYSTY noudattamaan suositusten ohjeita! Ne eivät nimittäin saa meitä tuntemaan itseämme niin kylläisiksi, että pystyisimme vastustamaan epäterveellisiksi tietämiämme herkkuja. Vai mitä? Kuinka monta päivää vuodesta sinä olet syönyt tasan tarkkaan niin, kuin ruokapyramidi tai lautasmalli opettaa?? Ainakin jos olet ylipainoinen, voin kertoa, että kovin montaa päivää sen parissa ei ole vierähtänyt. Pahastuitko? Hyvä. Sinunkin on nimittäin korkea aika tajuta, että kukaan ihminen ei liho syömällä pelkästään tavanomaista ruokaa lautasmallin ohjaamalla tavalla. Ihminen lihoo siksi, että vaikka hän söisikin yhden lautasellisen niin kuin opetetaan, hän syö muut ateriat miten sattuu tai miten milloinkin tekee mieli. Hän ei tee niin siksi, että olisi luonteeltaan heikko tai syntynyt mässäilijäksi, vaan siksi että lautasmallin näennäinen noudattaminen ei aikaansaa hänelle sellaista kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunnetta, etteikö hän kaipaisi makkaroita ja jäätelöitä elämäänsä.

Olettaen, että joku pystyisi syömään ruokapyramidin ohjaamalla tavalla, mikä siinä silti on huonosti? Tässä luettelen viisi kohtaa, jotka ovat omasta mielestäni ehkä kaikkein ongelmallisimpia.

Yleisten ravintosuositusten ongelmat

1. Vaikeaselkoisuus

Kaikkein tärkein ravintosuositusten ongelma on tämä: Emme ymmärrä sitä. Tai vaikka ymmärtäisimmekin, emme osaa soveltaa sitä käytäntöön, koska se on liian yleismaallinen ja liian paljon vaihtelumahdollisuuksia antava. Suurin osa suomalaisista tietää kouluajoilta ainakin nämä säännöt, joiden tietämisestä huolimatta yli puolet meistä on ylipainoisia:

   a) lautasmalliin kuuluu ¼ riisiä, pastaa tai perunaa (vai kuuluuko?)

   b) lautasmalliin kuuluu kasviksia

   c) aterialla kuuluu syödä leipä ja juoda lasillinen maitoa

   d) aterialla kuuluu olla pieni jälkiruoka

   e) kala on hyväksi

      …mitä sen jälkeen? Eihän siinä ole käsitelty vielä kuin lounas?

   f) … hmmm, omena päivässä pitää lääkärin loitolla?

   g) … leipä miehen tiellä pitää!?

   h) … en keksi muuta.

2. Pyramidin kärjessä olevat roskaherkut

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ehdottomuus ei kuulu ravitsemukseen ja siitä on päinvastoin enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti, mielestäni herkkujen ”suosittelu” edes ravintopyramidin huippuna on jokseenkin absurdia. Ihan oikeastikin! Kyseessä pitäisi olla ravintoSUOSITUS! Samaa ravintopyramidia käytetään myös diabeetikkojen ravitsemusohjauksessa. Minkä ihmeen takia sinne pitää änkeä ne nimenomaiset asiat, joita syömällä se ihminen on alunperinkin aiheuttanut lihavuutensa ja diabeteksensa? Miksei voida tyytyä suosittelemaan vain terveysvaikutteisia ruokia ja päätyä toteamaan, että jos haluat syödä karkkia, kakkua tai makkaraa, niin ole hyvä ja syö niitä, mutta tiedä se, että ne EIVÄT OLE osa ravintosuositusta!

Onhan se nyt ihan älytöntä, että ihmiselle annetaan ikään kuin lupa syödä roskaa joka ikinen päivä, ja oletetaan että se ihminen syö sitä roskaa vain pyramidin kärjen verran! Olet varmaankin kuullut niistä ihmisistä, jotka pystyvät ottamaan vain pari perunalastua tai karkkia ja jättävät sen jälkeen pussin koskemattomana kaappiin. Minäkin olen kuullut niistä. Harmi vaan, että… no tiedät miten siinä käy.

Ihmisen kyky kontrolloida tai rajoittaa herkutteluaan (erityisesti nälkäisenä, tyytymättömänä, tylsistyneenä jne. jollaisia olemme joka toinen päivä) on yksi ongelma, ja toinen ongelma on liiallisen herkuttelun vaikutus psyykkeeseen ja elimistön toimintaan. Sitä luulisi, että yksittäisen karkkipussin syöminen vaikuttaisi vain sen aikaa, kun karkkia syö tai korkeintaan pari tuntia sen jälkeen. Mutta kuinka ollakaan, ei se niin mene! Hiilihydraatti-turvotusten, repsahtamiseen liittyvän luovuttamis-mielialan, ja oravanpyörän lailla toisiaan seuraavien huonojen valintojen lisäksi se sekoittaa kehosi hormoni- ja entsyymitoiminnan jopa useiksi päiviksi. Sen seurauksena täydellistä kylläisyyden tunnetta ei synny, vaikka söisit kokonaisen lehmän. Samalla koko kehosi on varastointitilassa, jolloin laihtuminen ei onnistu vaikka söisit pelkkiä jääpaloja.

Tiedä siis se, että sinun kannattaa syödä kakunpala vasta sitten, kun olet ravinnut itsesi niin hyvin, että tiedät pystyväsi pitäytymään yhdessä kakunpalassa ilman minkään sortin ongelmia. Siltikään se yksi kakunpala ei tee sinulle HYVÄÄ, joten ei sitä pitäisi ruveta sinulle SUOSITTELEMAAN! Jos nyt yrität puolustautua sanomalla kakunsyönnin olevan tärkeää siksi, että tulet paremmalle tuulelle sitä syödessä, vastaan sinulle vain että höpönlöpö. Olisit pysynyt paremmalla tuulella, jos olisit syönyt sen sijasta lautasellisen ravitsevaa ruokaa. Hyvän mielen takia sitä ei siis kannata syödä! Syö siis herkkuja jos tekee oikeasti mieli, mutta yritä muuttaa ruokavaliosi sellaiseksi, että sinun tekisi mieli vähän harvemmin!

3. Kasvikset

On olemassa yksi asia, josta kaikki ravitsemussuositukset ja suosittelijat ovat yhtä mieltä. Se on kasvisten syönti. Kasviksissa on niin laaja kirjo vitamiineja, mineraaleja ja muita terveysvaikutteisia ainesosia, että yksittäisenä ryhmänä ne vaikuttavat vointiimme, kylläisyyteemme ja terveyteemme uskoakseni enemmän, kuin mikään muu yksittäinen tekijä! Tai no, ainakin yhtä paljon kuin hyvien rasvojen ja nesteen riittävä saanti. Viimeisimpään ravintopyramidiin kasvikset saatiinkin onneksi nostettua suurimmalle jalustalle aikaisemman pyramidin viljatuotteiden paikalle. Suunta on siis oikea, mutta mielestäni kasvisten rooli on edelleen aivan liian väheksytty.

Mitä siitä seuraa, että kasviksien suurta tarvetta ei korosteta? Siitä seuraa se, että sinäkin laitat lautasellesi kanafileen, pastan ja raejuuston viereen kolme kurkun palasta ja luulet syöväsi kasviksia. EI! Jollei siinä lautasellasi ole KOKONAISTA kurkkua, et voi sanoa olevasi lähelläkään kasvisten syöntiä! Ja toki siinäkin tilanteessa kasvisten syöntisi on aivan liian yksipuolista. Kaikki te, jotka nyt kauhistuitte sitä, kuinka suureksi ”ateriakoko” tai ruokalautasellisen ”vaakalukema” paisuisi kokonaisen kurkun syömisen myötä, voin sanoa että lukekaa ensin aikaisempia tekstejäni ja jatkakaa sitten siitä mihin jäitte. Teidän mahaanne ei tule koskaan mahtumaan sellaista määrää kasviksia, että voisitte lihoa tai edes pysyä lihavana niitä syömällä! Sen sijaan saatatte välttää seuraavat mässäilyhimot syömällä muutaman kurkun päivässä! ;)

4. Viljat ja peruna sekä muut hiilihydraatti-lisukkeet

Luojan kiitos vilja-taso siirtyi ravintopyramidissa vihdoin kasvisten päälle pienemmälle korokkeelle. Mielestäni tämä ohje on silti tupsahtanut suoraan pula-ajalta 2010-luvulle. Tämä ohje oli järkevä silloin, kun energian tarve piti tyydyttää pelkästään jauhoista tai perunasta valmistetuilla tuotteilla, koska muuta ruokaa ei ollut saatavilla. Toki hiilihydraattilisukkeita tarvitaan edelleenkin turvaamaan energian, kuitujen ja joidenkin mineraalien saantia, mutta miksi niiden pitäisi olla näinkään merkittävässä roolissa? Esimerkiksi vehnäperäiset tuotteet ovat niin ravinneköyhiä, ettei niitä pitäisi käyttää muuten kuin korkeintaan LISUKKEENA, jolloin ne sijaitsisivat pyramidissakin lähellä kärkeä siellä missä lisukkeiden kuuluu olla. 
Itse lähtisin painottamaan hiilihydraattilisukkeissa määrän sijasta laatua, jolloin valitsisin vehnäntuotteiden, kuten pastan tai paahtoleivän sijasta esim. guinoaa, ohraa, tattaria, täysjyväruista tai kauraa. Pastaruoilla sen sijaan voisi alkaa jo hiljalleen heitellä kivilintua.

5. Maitotuotteet

Kaikki keskustelufoorumit laulavat nykyään samaa virttä siitä, kuinka Suomessa juodaan maailman eniten maitoa, mutta meillä on myös maailman eniten osteoporoosia, jonka nimenomaiseksi ehkäisemiseksi me sitä nimenomaista maitoa juomme. Miksi maitoa sitten pitäisi juoda?

Tämä maitoasia on hankala kapiitteli. Maitorasvat aikaansaavat mitä ilmeisimmin runsaasti käytettynä sydän- ja verisuonisairauksia, jotka puolestaan ovat merkittävimpiä kuolinsyitämme. Maitorasvaa ei kannattaisi siis haalia ainakaan kovin paljoa. Toisaalta rasvattomaksi käsitellyistä maitotuotteista on lähes jokaiselle jotakin haittaa. Jos niistä ei tule suolisto-oireita (useimmille tulee ainakin jonkinasteisia), niin sitten niistä tulee jotakin muuta. Itse huomaan maitotuotteiden käytön omassa kehossani yleisenä turvotuksena ja heikentyneenä syömisen kontrollikykynä jo viimeistään seuraavana päivänä. Tai sitten olen mennyt päästäni sekaisin kaiken tämän epätietoisuuden keskellä. Sekin on mahdollista. Se on kuitenkin käsittääkseni selvää, että runsas ja jatkuva maitotuotteiden saanti saattaa vaikuttaa haitallisesti monien muiden ravinteiden, kuten raudan imeytymiseen.

Noh, oli miten oli, itse huolehdin nykyään kalsiumin saantini syömällä tummia kasviksia, erityisesti palkokasveja ja pinaattia, pähkinöitä, siemeniä (erityisesti chia-siemeniä) ja juustoja. Jonkin verran käytän myös luomu-kevytmaitoa. Ajattelin, että josko tämä olisi kultainen keskitie, josta olisi vähiten haittaa? Lisäksi tekisi kuitenkin mieli napsia kalkki-D-tabletteja ja toistaiseksi suosittelisinkin niitä kaikille, jotka maitoa rajoittavat, koska tämä maitokapiitteli sotii nyt kaikkein voimakkaimmin ravintosuositusten kanssa, eikä maidon vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta osteoporoosin estämisessä ole ihan selkeää selkeyttä. Toivottavasti se alkaa selkiämään pian. :)

---

 

Ravintosuosituksissa on ehkä paljon hyvää, mutta ne eivät mielestäni tällä hetkellä sovi ainakaan yksittäisen ihmisen ateriasuunnitteluun. Itse muuttaisin ravintopyramidin mielummin alla olevan kuvan mukaiseksi kyhäelmäksi - ainakin yksittäisen ihmisen kohdalla. En tiedä onko se sen selkeämpi kuin ravintopyramidikaan, mutta ainakaan siinä ei suositella syömään epäterveellisiä ruokia, tai korosteta viljan ja maidon tarvetta osana terveysvaikutteista ravintoa. Sen sijaan haluaisin keskittyä kasvisten runsaaseen määrään, luonnollisiin proteiinin lähteisiin ja hyviin rasvoihin. Suosituksessani näkyy muuten kuvina oikeastaan kaikki ne ainesosat, jotka kuuluvat omaan päivittäiseen ravitsemukseeni, enkä ole tarvinnut mitään muuta! En edes karkkia, vaikka niin paljon sitä aikaisemmin rakastinkin! :)

Siitä pureksittavaa alkavan syksyn varalle!

Intiaanikesää toivoen,

- Jenni