Rakkaudella urheilunvihaajille: Tuhat ja yksi syytä liikkua.

Rakas urheilunvihaaja. Jos vielä tämän tekstin luettuasi sanot vihaavasi urheilua, et oikeasti vihaa sitä, vaan et ole ajatellut asiaa loppuun asti. Minäkin vihaisin urheilua, jos uskoisin sen tarkoittavan koulun hiihtokisoja tai cooperin testejä. Tai jos se tarkoittaisi mitä tahansa pallopeliä - erityisesti sählyä, koska se sattuu varpaisiin (ps. miksi hitossa koulun liikuntatunneilla ei käytetä kenkiä!) Vihaisin urheilua myös siinä tapauksessa, jos uskoisin olevani aina huonokuntoinen läähättäjä tai jos olisin aina se yksi, joka ei pystynyt tai osannut, tai se joka oli huonompi vaikka olisi pitänyt olla parempi. Eikä ole sopivia vaatteitakaan. Minä siis vihaan urheilua. Vai?

Noh, väitän että kukaan ei vihaa urheilua. Joku ei vain ole löytänyt oikeaa tai itselleen sopivaa tapaa liikkua. Joku toinen saattaa puolestaan luulla liikkuneensa vasta sitten, kun makaa lähes pyörtyneenä jumppasalin nurkassa kaikkensa antaneena. Jos vielä samaan aikaan siellä maatessaan tietää kaikesta rehkimisestään huolimatta hyppineensä paljon kevyemmin kuin vieruskaveri ja inhonneensa jokaista hyppimäänsä sekuntia, ei olekaan mitään syytä pitää liikkumisesta. On kuitenkin olemassa toinenkin tapa ajatella ja liikkua. Avaa siis mielesi ja kuuntele.

Miksi ihmeessä pitäisi liikkua?

Miksi pitäisi liikkua, kun tv:n tai tietokoneen edessä istuminen on niin paljon mukavampaa. Oikeastaan tavallaan samasta syystä, kuin miksi joka päivä ei kannata juoda alkoholiakaan. Liikkumatta jättäminen tekee sinut sairaaksi, huonovointiseksi, masentuneeksi, passiiviseksi, väsyneeksi, tylsistyneeksi ja tadaa: lihavaksi. Tai oikeastaan joko lihavaksi läskiksi tai laihaksi läskiksi, joista kumpikin on omasta näkökulmastani yhtä huono vaihtoehto. Laiha läski ehkä välttää tappavat kansantaudit ”normaalin” ruokavalionsa myötä, mutta kärsii muista liikkumattomuuden tuomista ongelmista tasan yhtä usein kuin lihava läski.

Jokaisen 2000-luvun passiivisuus-yhteiskunnassa elävän ihmisen on siis oikeasti PAKKO liikkua edes vähän, mikäli haluaa pysyä kivuttomana ja hyvävointisena. Jos esimerkiksi istut suurimman osan päivästäsi, käy niin, että osa lihaksistostasi kiristyy, osa passivoituu, ylivenyttyy, heikentyy ja surkastuu. Kun lihas on ylikireä, ylivenyttynyt, heikko tai surkastunut, se EI VOI olla apunasi siinä hetkessä, kun sen pitäisi pystyä pitämään selkääsi suorassa tai polveasi oikeassa asennossa. Ei se siis ole ihme, että esimerkiksi selkääsi tulee noidannuolimainen kipu, kun kurotat vain sukkaa lattialta. Ei se ollut sen lihaksen vika! Et ollut antanut sille mitään muuta mahdollisuutta! Eli kun seuraavan kerran valitat esimerkiksi polvi- tai selkäkipuja, päänsärkyä tai väsymystä, muista vihanneesi liikkumista. Ja muista, että jos ET olisi vihannut liikkumista, olisit saattanut olla sinäkin päivänä kivuton, virkeä ja energinen. 

Liikunta osana laihtumista

Haluaisin erottaa sanat "urheilu" ja "laihduttaminen" toisistaan ikuisiksi ajoiksi. Urheilu kuuluu nimittäin jokaisen normaalin ihmisen normaaliin elämään, eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä laihtumisen kanssa. Urheilu ei siis ole vain laihdutuskuurin aikana kärsittävä suoritus, joka voidaan lopettaa heti kun jojo lakkaa hetkeksi pyörimästä. Se on ihmisen harrastus ja normaali osa jokaista päivää samalla tavalla kuin hampaiden pesu. Se on keino voida hyvin, pitää itsestään huolta, antaa mielen levätä ja pysyä virkeänä.

Toisin kuin moni olettaa, liikunta ei ole ehdoton edellytys ihannepainon saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi, vaikka se todella mahtava plussa onkin. Sanotaan, että laihtumisesta 90% on ruokavaliota ja vain loput 10% on urheilua - huolimatta siitä kuinka paljon miinuskaloreita saat urheilemalla aikaiseksi. Taistelin itsekin aikaisemmin tätä ajatusmaailmaa vastaan kynsin ja hampain, ja väitin että urheilun ja ruokavalion merkitys laihtumisessa on ainakin melkein fiftysixty. Sitten tajusin, että ihmiselimistö ei koskaan toimi taulukkolaskennan tavoin, enkä voi keskittyä siihen, että saavuttaisin energiavajeen urheilun avulla! Eli jälleen kerran voidaan todeta, että joka kerta kun kuvittelet pystyväsi hallitsemaan elimistöäsi ja mieltäsi kalorilaskennan ja taulukoinnin avulla sen sijaan, että kuuntelisit kehosi tarpeita, olet totaalisesti metsässä!

Liikuntaa ei siis voi ajatella miinusmerkkisenä lukemana kaloritaulukossa syömiesi plus-merkkisten ruokien joukossa, koska halusit tai et, niin liikunta lisää myös haluasi syödä! Sori. Ai mitä, sanoitko että sinun kohdallasi niin ei käy? Sinä pystyt hallitsemaan mieltäsi eikä sinulle tule mielitekoja, vaikka pakotat kehosi kuluttamaan tänäänkin 500 kaloria energiaa tyhjästä. Oukkei supermään! Mieti sitä ajatusta uudelleen seuraavan kerran, kun sorrut avaamaan karkkipussisi. Mieti olitko sittenkään ihan niin vahva kuin luulit. Vai olisiko kuitenkin kannattanut syödä yksi kananpala tai ruisleipä enemmän silloin kun oli nälkä? Tai ottaa hiilihydraattejakin (kääk!) sisältävä palautusjuoma raskaan treenin jälkeen? Toivottavasti ymmärrät, että kehosi tarpeet ovat voimakkaampia kuin sinun tahdonvoimasi. Älä siis yritä huijata kehoasi luulemaan, ettei sillä ole väliä, vaikka se joutuu kehittämään urheillessa kulutetut kalorit ilmasta.

Vaikka liikunta ei siis olekaan suorituksen lailla välttämätön osa laihtumista ja oikeastaan laihtuminen onnistuu tarvittaessa myös täysin ilman liikuntaa, uskon silti liikunnan olevan erittäin tärkeä osa sitä. Ensinnäkin perusaineenvaihdunta voi lisääntyä liikunnan avulla runsaastikin, jolloin tavallaan kulutat enemmän joka ikinen sekunti kun elät. Ymmärtänet että siinä vaiheessa ei ole mitään merkitystä sillä, teitkö tänäänkin jumpan täysillä, vai himmailitko kehosi vaatimalla kevyemmällä tasolla varmistaen samalla, että pystyt ja haluat liikkua huomennakin. 

Vielä tärkeämpi vaikutus liikunnasta on kuitenkin se, että liikunnallinen elämäntapa aiheuttaa massaefektinä lukemattomia muita hyviä valintoja ja näinollen aikaansaa kenties mielummin monien muiden reittien välityksellä terveemmän ja hoikemman kehon. Ainoa ongelma tässäkin teoriassa on kuitenkin se, että jos terveelliset elämäntavat liitetään vain liikuntaan, mutta liikunnasta ei oikeasti muodostu nautinnollista harrastusta tai tapaa elää, niin kuinka käy sitten kun liikunta-innostus edes hetkellisesti loppuu? Silloin tapahtuu massaefektinä lukemattomia huonoja valintoja, jotka liittyvät liikkumattomaan elämäntapaan. Tämän ilmiön toinen nimi on jojoilu. Liikunnallinen elämäntapa ja liikkumaton elämäntapa, sekä niiden mukana vaihtelevat lukemattomat muut pienet mutta suuret valinnat, jotka vuorottelevat läpi elämän. Paino ja rasvakudoksen määrä vuorottelee niiden tahdissa. Tämän vuoksi suosittelen muistamaan, että 90% laihtumisesta tulee ruokavaliosta ja vain 10% liikunnasta. Sen 10 prosentin ympärille ei siis kannata elämäntapaansa rakentaa, ennen kuin on löytänyt todellisen liikunnan ilon.

Mikä on liikunnan ilo ja mistä se löytyy?

Siellä me tytöt hypimme step-tunnilla ja hikoilimme suut mutrussa. Ja voi kuinka kalorit vaan vilisivät meidän kaikkien silmissä! Jumppaohjaaja kehotti pitämään ajatukset siinä hetkessä ja unohtamaan kaiken muun. Ja niin me unohdimmekin. Mietimme vain sitä, kuinka kamalan hirveältä sillä hetkellä tuntui ja toivoimme ajan kuluvan nopeasti. Loppua kohti huomasimme ajatuksemme harhailevan jo siihen hetkeen, kun heti kotiin päästyä menemme ruutuvihkomme ääreen ja laitamme raksin ruutuun: Tehty! Kaloritaulukkoon laitetaan ”miinus 500 kcal” merkkinä hyvästä suorituksesta, onnistuneesta vähäkalorisesta päivästä ja mahdollisuudesta syödä lauantaina pussillinen karkkia. Voi sitä liikunnan iloa!
 
Jos liikunta on pelkästään ”vastenmielinen suoritus”, sitä on helppo vihata. Jos saat sen muuttumaan edes iloiseksi suoritukseksi, voit jo sanoa ”vihaamisen” olevan ehkä hiukan liioiteltua. Jos saat sen muuttumaan iloiseksi tapahtumaksi tai ajanvietteeksi, olet sekaisin päästäsi jos vieläkin sanot vihaavasi liikuntaa. Ja usko tai älä, se on kiinni sinusta itsestäsi. Usko siis se, että kukaan ihminen ei vihaa liikkumista. Löydä oikea lajisi tai hanki joku auttamaan sinua siinä, että voisit osata, onnistua ja edistyä jossakin sellaisessa lajissa, jota aikaisemmin olisit vihannut. Opettele nauttimaan siitä että pystyt, siitä että edistyt, siitä että hikipisarat valuvat silmiisi, tai siitä että musiikki soi ja ilma tuoksuu raikkaalta. Jokaisen on löydettävä omat syynsä iloita liikunnasta. Oli miten oli, unohda kalorit ja kärsimys! Ja ennen kaikkea, unohda itsesi vertaaminen keneenkään muuhun kuin omaan aikaisempaan itseesi!

Eli liikunnan iloa kaikille! Sinäkin löydät sen, jos haluat! :)

Jenni

Tämä tyttö on ehkä löytänyt liikunnan ilon omista näkökohdistaan, mutta ulkoisten ominaisuuksien lisäksi kannattaa etsiä muitakin syitä liikkua, jotta innostus voisi pysyä pidempään...