Lapsena saa olla lihava!?

Lapsena saa olla lihava vai? Miksi? Perustele. Hiljaisuus. Tarkoitatko, että lapsena saa olla vähän lapsenpyöreä eli normaalipainoinen? Kyllähän se kuuluu asiaan. Varsinkin vauvaikäisenä. Tottakai lapsi saa olla lapsenpyöreä, mutta ei kenenkään kannata olla oikeasti lihava! ”Eeeei, kun sitä minä juuri tarkoitan että lapsena saa olla lihava. Se on merkki siitä että syö hyvin.” Häh?! Syökö se silloin hyvin jos se syö PALJON kaikkea HUONOA?! Hiljaisuus. ”Niin, no siis kasvavan lapsen pitää syödä hyvin…” Niin?! Varmasti pula-aikana pitikin, mutta tänä-aikana se lapsi saa kyllä syötyä HYVIN vaikka se olisi vähän laihempikin!

Mitä sillä on väliä jos lapsi on vähän pullea?

Lasten lihavuus ei toki ole suomessa vielä kovin yleistä, mutta huonot ruokailutottumukset, passiivisuus ja ylipaino ovat sitäkin yleisempiä ja NE ovat ne piirteet, jotka siirtyvät mukana aikuisuuteen asti. 

En nyt haluaisi lähteä liioittelemaan tätä asiaa, koska olen ehdottomasti sitä mieltä että lihavuus ei tee ketään ihmistä tippaakaan huonommaksi kuin toista. Sanon kuitenkin, että lapsuudesta alkunsa saanut pulleus ei ole pelkästään pahaksi. Se on todella pahaksi! Siitä on elämän varrella nimittäin niin paljon haittoja terveyteen, psyykkeeseen ja muuhunkin hyvinvointiin, etten lähde edes luettelemaan. Tyydyn vain toteamaan, että olen kuullut lukuisien ylipainoisten toivoneen ääneen, että heidän vanhempansa olisivat opettaneet heille lapsuudessa, että ruoka on ruokaa ja herkku on harvinaista! 

Kenen vika se on??!

Mainitsin aikaisemmin, että aikuisten ei tarvitse etsiä syyllistä ylipainolleen, koska sen etsiminen tai siihen tuijottaminen ei ratkaise heidän ongelmaansa, vaan päinvastoin saattaa jopa estää ongelman korjaamisen. 

Lapsen kohdalla voin kuitenkin sanoa hiukan toisin. Lapsen ei todellakaan tarvitse olla laiha, mutta jos lapsi on lihava tai selkeästi ylipainoinen, se johtuu siitä että hän on saanut syödä liian korkeaenergisiä ruokia tai liikkunut liian vähän suhteessa syömänsä ruoan määrään. Piste. 

Kenen vika se sitten on? Silläkään ei ole väliä, mutta SILLÄ on väliä, kuka sen pystyy korjaamaan! Jos nyt sain sinut loukkaantumaan, olet todennäköisesti yksi niistä nimenomaisista ihmisistä, joiden vuoksi uskaltaudun kirjoittamaan tätä tekstiä. Haluan nimittäin avata sinunkin silmäsi. Niin mahtavan ihana kun lapsesi onkaan, ylipaino valitettavasti tulee tekemään hänet nyt tai tulevaisuudessa onnettomammaksi, kuin mihin hänellä ilman ylipainoa olisi ollut edellytykset. Lisäksi se tulee hyvin todennäköisesti aiheuttamaan hänelle sairauksia ja kipuja. Näin se vaan on. Sori.

Minkä takia joku äiti sitten antaa lapsensa syödä sitä mitä se tykkää, silloin kun se tykkää? Siksikö että lapsi on onnellisempi, jos se saa herkkuja? On niin kiva, kun lapsi ei joudu aina itkemään kauppareissulla karkkipussin perään? Niiiin no joo, sehän on loistava ajatus! Ei haittaa, vaikka se sama lapsi joutuu olemaan 9 vuotta elämästään koulukiusattu ja muunkin ajan tavalla tai toisella sorsittu. Ei haittaa, vaikka sille kehittyy huono itsetunto, myöhemmin kenties masennus, diabetes, kohonnut verenpaine, selkäkipuja, nivelkipuja, lista on lähes loputon… mutta hei, onneksi se lapsi ei joutunut itkemään kaupassa!

Eiku hei, kumman tässä piti olla onnellinen, äidin vai lapsen?

Ei se haittaa eikä sille voi mitään!

No nyt varmasti ajattelet, että kyyyllllähän jokainen lapsi sitten menettää pyöreytensä, kun tulee kasvupyrähdys! ”Kyllä kai siihen asti voi olla vähän lihava.” Niin. No ensinnäkin, jos lapsi on Lihava (eli siis ihan oikeasti lihava), mikään pituuskasvu ei ehdi korjaamaan sitä ylipainoa pois. Ja toisekseen, vaikka kävisikin niin onnellisesti, että pituuskasvu tekisi ylipainoisesta lapsesta normaalipainoisen, lapsen ruokailutottumukset ovat silti ikuisesti ne, mitkä ne ovat! Tiedät varmasti ainakin jokusen sellaisen lapsen, joka on kasvupyrähdyksen aikana muuttunut ylipainoisesta suht.koht. melkein normaalipainoiseksi, mutta ovatko he kaikki vielä aikuisenakin normaalipainoisia?! Jos keksit osoittaa minulle nyt yhden esimerkin, minä keksin osoittaa sinulle sen vastineeksi vähintään 10 päinvastaista esimerkkiä! Näin se vaan menee! Jos opit lapsena, että ruokailu on herkuttelua, etkä sitä että ruokailu on ravitsemusta, ei se ajatus siitä vuosien myötä mihinkään muutu!

Saatat myös olla sitä mieltä, että sille ei voi mitään, jos joku lapsi lihoo ja joku toinen lapsi ei liho, se on geeneissä. Hmmm, ne geenivirheet, jotka johtavat väistämättä lihavuuteen, ovat ääriharvinaisia ja ne löydetään kyllä jo lapsuudessa. Jos lapsellasi ei vielä ole sitä diagnoosia, on turha syyttää geenejä. Tai oikeastaan, niin kauan kuin keskityt geenien syyttelyyn, et tule saamaan mitään muutosta aikaiseksi, koska geenejään kukaan ei pysty muuttamaan, mutta JOKAINEN pystyy muuttamaan ruokailutottumuksensa! Ja nyt kun puhutaan lapsista, vain aikuiset pystyvät muuttamaan heidän ruokailutottumuksensa! 

 

Eli yhteenvetona: Lapsi ei liho ylipainoiseksi, jos hän syö oikeasti terveellistä ruokaa. Jos lapsi on lihonut ylipainoiseksi, hän on joko liikkunut liian vähän tai syönyt liian energiapitoisia (eli ”epäterveellisiä”) ruokia ja samalla oppinut syömään niitä HIMOONSA, eikä nälkäänsä. Lapsella nimittäin on yleensä vielä tallessa se taito, että kun hän on täynnä, hän ei enää syö. Kun hänellä on nälkä, hän syö (vaikka olisi kuinka ronkeli). Mutta kun hän on surullinen, yksinäinen, tylsistynyt tai iloinen, hän EI syö, vaan hän suree, tylsistyy ja iloitsee. Sen pituinen se. Ja tämä siis vain sillä edellytyksellä, että aikuiset ovat hoitaneet tehtävänsä, eli tarjonneet lapselle terveellistä ruokaa siitä huolimatta että lapsi ei suostuisi syömään mitään muuta kuin kuorettomia nakkeja ja domino-keksejä, ja jättäneet herkuilla palkitsemisen sekä mässäilyn vähemmälle.  

Toivottavasti ymmärrät. Jokainen lapsi ansaitsee itselleen mahdollisuuden terveeseen tulevaisuuteen!

<3

- Jenni