Ihan oikeesti mää sanon!! Pitääkö nykyään ruveta
laihdutusKUURILLE ja palkata personal trainer, jotta pystyisi edes hetken
syömään normaalisti ja urheilemaan edes sen verran, että kroppa pysyy kunnossa!
Ja oikeastaan varsinkin silloin, jos palkkaa personal trainerin, elää niin
epänormaalisti että sen epänormaalimmaksi se ei enää mene. Eihän normaalin
itsestään huolta pitävän ihmisen kuuluisi joutua tekemään elämästään tunti- ja
viikkosuunnitelmien listaa pysyäkseen ruodussa. Eikä ihminen voi syödä niin, että
punnitsee lounasrasiaan 100g kanaa ja ottaa yhden kanan palan pois, jos
vahingossa ottikin 105g. Tai toki voi, jos harrastaa ihan tosissaan
fitness-urheilua, mutta entä me muut ihmiset, jotka halutaan vain pysyä
kunnossa ja kehittyäkin, mutta ei tähdätä kisalavoille? Onko meillä siis vain
kaksi vaihtoehtoa: tajuton kontrolli tai älytön sekasorto?
Olin 13-vuotias kun tajusin että mulla on isommat
reidet kun mun kaverilla. Sehän johtui siitä, että olin harrastanut voimistelua
ja kaveri oli harrastanut lukemista. Sitä minä en kuitenkaan tajunnut. Päätin
että se johtui siitä, että syön liikaa karkkia. Sen jälkeen elämäni seuraavat
15 vuotta muodostui karkkilakkoista ja niiden välissä olevista
karkkilakottomista kausista. Mitä pidempään lakkoon pystyin, sitä enemmän
mässäilin kuurin loputtua. BMI pysyi (kiitos urheiluharrastusteni) silti tasan
ennallaan…mutta reiteni olivat edelleen isommat kuin kaverilla, koska satun nyt
vaan olemaan reidekäs tyyppi. Kaverini maha oli tosin samaan aikaan kasvanut ja
BMI noussut, koska jokaisen teini-iän pyöristymis-vaiheen ohittaneen on
tietysti ruvettava laihduttamaan päästäkseen takaisin lapsen mittoihin… ja jos
harrastaa mielellään edelleen pelkästään lukemista, laihdutuskuurien ainoa
luonnollinen seuraus on väistämätön lihominen. Näin kävi kaverillenikin. Kiitos
ja kumarrus laihdutuskuureille.
Kaikki menestyksekkäät laihdutuskuurithan perustuvat
siihen, että ihminen saadaan kontrolloimaan syömistään tarkkojen sääntöjen ja
seurannan avulla. Kontrolli tapahtuu joko laskemalla kaloreita tai pisteitä,
tai esimerkiksi punnitsemalla. Sitten voidaankin keksiä, että tehdään laskentaa
vain 2 päivänä viikossa! Loput viisi päivää syödään ”normaalisti”. Näin saadaan
loihdittua uusi hittituote ja myytyä muutamia kokkikirjoja! Samalla
varmistutaan siitä, että tästäkään ruokavaliosta ei voi tulla kenellekään
elämäntapaa, koska kukaan ihminen ei noudata eri elämäntapaa kahtena päivänä ja
toista elämäntapaa viitenä päivänä viikosta. ”No mitä sillä on väliä, vaikka en
tee laihdutuksesta elämäntapaa??! Minähän haluan vain laihtua kesäksi kuntoon!”
Jaaaa, no sitten! Laske vaan. Kyllähän sen voi sitten vaikka taas joulun
jälkeen aloittaa uudestaan.
Tiedät varmaan jo sen, että laihdutuskuurien jälkeen
hyvin moni palaa takaisin lähtöpainoonsa ja saa yleensä kilot takaisin korkojen
kera. Entä luuletko, että JUURI SINÄ olet tästä säännöstä poikkeus? On
itseasiassa ihan virallisestikin tutkittu, että 80% laihduttajista palaa
takaisin lähtöpainoonsa vuoden sisällä laihdutuskuurin lopettamisesta ja 90%
palaa siihen 3v kuluessa! Ihan oikeasti! Uskotko vieläkin olevasi yksi niistä
10 prosentista, joille laihdutustulos on pysyvä? Onko sinulla jäätävä itsekuri
ja järkkymätön tahdon voima? Vai olisiko sittenkin niin, että ne 10% jotka
oikeasti ovat saavuttaneet pysyvän tuloksen, ovat muuttaneet asenteensa ja ajattelutapansa
liikunnasta ja ravinnosta niin, että heillä EI KERTAKAIKKIAAN OLE enää mitään
mihin he edes VOISIVAT ”repsahtaa” takaisin? Eeeii kai. Ei se niin mene. Kyllä
se on vain se tahdonvoima. Ehkä sinä sittenkin olet yksi niistä 10 prosentista!
Jatka kanafileiden punnitsemista ja muista että sillä ei ole mitään väliä,
vaikka sinulle ei juuri sillä hetkellä maistuisikaan kanafile. Sinä syöt sen
koska se lukee siinä paperissasi! Muuten olet epäonnistunut. Muista myös, että
ruoka-aika on klo 11:45 eikä 11:50. Ja kaikkein tärkeintä: muista että jos
sorrut kesäpäivänä ottamaan terassilla jäätelön, olet repsahtanut ja voit
samantien lopettaa koko homman, koska olet itsellesi kokonaisvaltainen pettymys
ja kuulut sittenkin niihin 90%iin, joille laihdutuskuureista ei ole mitään
apua. Voi luoja.
Ratkaisu?
Kysymys kuuluu: Olisinko voinut välttää
karkkilakkokierteen, jos joku olisi kertonut minulle jo teini-iässä, että
karkin syöminen silloin tällöin on ihan ok, mutta kovin paljoa sitä ei kannata
syödä, koska siinä ei ole ihmiselle mitään muuta hyödyllistä kuin maku ja
hetkellinen hyvä fiilis. Tai oikeastaan siitä on maun ja hetkellisen fiiliksen
lisäksi pelkkää haittaa. Entä jos joku olisi kertonut minulle, että itseasiassa
karkinhimo on vain merkki siitä, että olen tänään tai eilen tai tällä viikolla
syönyt väärin. Karkinhimot nimittäin katoavat lähes kokonaan, jos syö
oikeanlaista ruokaa säännöllisin välein. Sama pätee kaikkiin muihinkin
herkkuhimoihin. Entä jos joku olisi kertonut, että ravinnon pääasiallinen tarkoitus on saada minut voimaan hyvin ja
pysymään energisenä päivästä toiseen. Olisinko silti luullut, että mitä
enemmän jätän aterioita väliin, sitä paremmaksi tulen. Väärin.
Entä olisiko kaverini välttynyt
laihdutuskuuri-kierteeltä, jos joku olisi kertonut kuinka hienoa on, että
lapsen keho muuttuu kauniimmaksi kun se vähän pyöristyy aikuisuuden edellä.
Entä jos lukemista harrastaville olisi kerrottu, että kävelykin voi olla
liikuntaa, mutta liikkuminen kuuluu
osaksi jokapäiväistä elämää, jotta voisi pysyä kunnossa. Entä olisiko joku
voinut kertoa, että liikunnan ainoa tarkoitus ei ole kilpailu tai
laihduttaminen, vaan sen tarkoitus on ylläpitää kokonaisvaltainen hyvinvointi
ja kunto, jotta voisi nauttia muusta elämästään ilman ongelmia.
Jäätävä
karkinhimo!
Ja vielä yksi kysymys: Onko karkkiriippuvuus
olemassa? On tottakai. Ihminen voi tulla riippuvaiseksi kaikesta sellaisesta,
joka aiheuttaa kerrasta toiseen hyvänolon tunteen. HYVÄ MAKU aiheuttaa
hyvänolon tunteen. Alkoholissa sen aiheuttanee mielummin humalatila ja sen
aikaansaama huolettomuus. Onko se sitten ratkaisu ongelmaan, että karkin
syömisestäkin tehdään sairaus? Onko sitten helpompi luovuttaa, kun se kerran on
riippuvuutta eikä siitä kuitenkaan pääse eroon? ”Olen sitä mitä olen, enkä
muuksi muutu”. Bullshit.
Riippuvuuden yksi kriteeri on se, että kyseistä
ainetta tarvitsee aina vain suurempia määriä saavuttaakseen saman hyvänolon
tunteen. Kehittyy siis toleranssi, jonka seurauksena sama määrä ainetta ei enää
aikaansaa samoja fiiliksiä. Ja näinhän siinä käy. Muistan ajan, jolloin
meinasin oksentaa 300g karkkipussin syömisen jälkeen. Muistan myös ajan,
jolloin söin 500g irtokarkkia ja sen jälkeen vielä 200g suklaata ja kun ne
loppuivat kesken, lähdin hakemaan vielä litran jäätelöä. Sairasta. Muistan myös
ajan, kun en voisi kuvitellakaan syöväni yhtäkään karkkipussia, vaan jo parin
karkin jälkeen huomaan ettei maku ole yhtään niin hyvä kuin ennen, ja jätän
pussin viikkokausiksi kaappiin odottamaan seuraavaa kertaa. Se aika on nyt.
Tässä blogissa kerron kuinka se tapahtuu...
Terveellistä
energiaa ja parempaa elämää
Syöminenhän ei muuten ole mitään rakettitiedettä.
Jos syöt oikein, on totaalinen mahdottomuus lihoa tai edes pysyä lihavana.
Piste. Tärkeintä on löytää se keino, jolla SINÄ pystyt syömään oikein ja pystyt
olemaan mässäämättä sellaisia asioita, joista tiedät olevan sinulle haittaa.
Toiselle se kielletty (tai ajoittain sallittu) herkku on sipsit ja hampurilainen,
toiselle se on karkki. Toiselle se on joku muu. Voin kuitenkin vakuuttaa, että
yritys kontrolloida sitä tahdonvoiman ja itsekurin avulla, on jokseenkin tuhoon
tuomittu idea. Mutta kokeile toki, jos et ole vielä kokeillut. Todennäköisesti
kuitenkin olet kokeillut. Muuten et ehkä vaivautuisi lukemaan tätä. Se ei vaan
toimi. Ihmisen itsekuri on luotu riittämään vain tiettyyn rajaan saakka. Otan
esimerkiksi niinkin typerän asian kuin uskottomuuden. Mitä sanoisit, jos
uskollisuus olisi kiinni vain itsekurista? Kuinka kauan se kestäisi? Entä kun
uskollisuus johtuu siitä ASENTEESTA, että emme HALUA mitään muuta kuin sitä
mitä meillä on ja olemme siihen tyytyväisiä. Silloin ei tarvita itsekuria.
Silloin se toimii.
Mitä sanoisit, jos väittäisin että on olemassa
sellainen ruokavalio, jonka avulla itsekurin tarve häviää? Sanoisit ehkä, että
jos sellainen olisi, niin olisit kokeillut sitä jo. Et ole, koska muuten et
edelleenkään lukisi tätä. Ongelma onkin siinä, että mistään
ruokavalio-ohjelmasta ei saada hittiä ilman että sillä on myyvä nimi tai jotain
äärimmäiseen karsimiseen tai kontrollointiin tähtäävää sääntöä. Miltä
kuulostaisi perus-terveellinen-ruokavalio? Blaah. Ihan sama. Ei sellainen
toimi. Johan sitä on kokeiltu lapsuudesta saakka. No ei varmana ole, sanon
minä. Tai jos sitä kokeiltiinkin lapsuudessamme, kävi siten, että niin kauan
kuin sitä kokeiltiin, pysyimme ihannepainossamme.
Lisäksi: on eri asia tietää, mikä on terveellistä,
kuin toteuttaa sitä. Mietipäs: oletko joskus syönyt niin, että jokaisesta
pääateriastasi vähintään puolet on kasviksia, eikä niiden määrää tarvitse
tippaakaan rajoittaa? Tiedät että niin kuuluisi tehdä mutta oletko kokeillut?
Entä niin, että jokaisella ateriallasi on hyvää rasvaa ja jokin hyvä proteiinin
lähde? Onko asenteesi ruokaan se, että suosit sellaisia ruokia, joilla on
tarjota sinulle jotain muutakin hyödyllistä kuin pelkkää energiaa? Huolehditko,
että vältät käsiteltyjä ja ravinteista riisuttuja hiilihydraatteja, kuten
vehnää ja sokeria kaikissa olomuodoissaan ja käytät niiden sijasta
käsittelemättömiä ja ravinnerikkaita tuotteita, joiden avulla saat mineraalien
ja vitamiinien tarpeesi tyydytettyä? Syötkö päivän mittaan vähintään aamupalan,
lounaan, päivällisen ja iltapalan? Entä juotko vettä vähintään 2l päivässä
tasaisin välein? Tuskin olet kokeillut. Mutta hei, ehkä tarvitset sen
kokeilemiseksi OHJELMAN?! Kutsumme sitä siis nimellä ”terveellistä energiaa
ilman itsekuria” – dieetti. Onko myyvää? Ei taida olla, mutta ainakin se
toimii! Niinpä aion jakaa sen ilmaiseksi… Nyt lopetan tähän ja lähden
juomaan iltapalaksi raakakaakao-hunaja-kaakaon. Nam. Kuullaan taas pian!
- Jenni
Ps. Tätä kirjoittaessani söin 3 palaa tummaa
suklaata, eikä tehnyt mieli yhtään enempää (vaikka se on mielestäni hyvän
makuista). Ja arvaa, reiteni ovat pienemmät kuin pisimmän karkkilakkoni
jälkeen! Ja mitä tärkeämpää, oloni on niin energinen että jaksan kirjoitella
tätä vielä työpäiväni jälkeen. Hiphei! :)
Meitä on moneen junaan. Työkaverini on aika erikoinen esimerkki. Hän yritti vuosikausia noudattaa "perusterveellistä" ruokavaliota, siinä onnistumatta. Kasvikset eivät vaan maistuneet ja jos aikuinen mies kertoo tosissaan yrittäneensä koko aikuisikänsä, niin ehkä on hyväksyttävä, että ei ne maistu. Koska ruuasta jäi väkisin syötyjen kasvisten takia paska maku suuhun, niin usein ruuan jälkeen tyydytystä tuli haettua jostain herkuista. Terveellinen ruoka maistui muutenkin kuulemma pahalle. Nyt kaveri on noudattanut kolmen vuoden ajan omaa versiotaan terveellisestä ruokavaliosta. Se menee suurinpiirtein näin: aamulla työmatkalle sämpylä ja latte kahvilasta, lounastauolla joko mäkkäri, kiinalainen, pizza tai subway. Töistä kotiin viiden maissa ja sitten viherpirtelö. Pirtelöön hän laittaa avokadoa/pähkinöitä, pinaattia/salaattia (wtf?), jäisiä marjoja ja banaania ja tämän kaiken hän soseuttaa melkein mun auton hintaisella blenderillä. Pirtelö naamaan ja illalla vielä lisää jos jäi jäljelle. Ja ukko on omien sanojensa mukaan paremmassa kunnossa kuin koskaan (paino pudonnut 7kg n. Kolmen vuoden aikana ja kyllä sillä six päkki näkyy). Tämän lisäksi en ole huomannut että hän olisi ikinä kipeä ja muutenkin on kovin pirteä mies. Itse hän perustelee päivittäisen "roskaruuan" sillä, että kun saa syödä ruokaa joka on oikeasti hyvää ja siitä jää hyvä mieli, niin ei tee mieli mitään herkkuja. Koska hän on kuitenkin kiinnostunut terveydestään ja tiedostaa suojaravinteiden tarpeen, niin hän ottaa ne kerralla pirtelön muodossa jolloin ne ei maistu niin pahalle. Tämän lisäksi hän sanoo yleensä viikonloppuisin syövänsä lohta, koska on aikaa tehdä ruokaa ja lohi on jopa hyvän makuista. Ollaan kovasti väitelty onko tuo kovin terveellinen tapa elää. Itse teen eväät töihin ja syön melko perusterveellisesti. Tosin välillä sorrun juuri sen "paskan" makuisen ruuan takia syömään jotain hyvää ja sitten vähän lisää jotain hyvää. Ja taas seuraavana aamuna pakkaan rintafileet, oliivifetasalaatit ja ruisleivät mukaan ja katson kateellisena kun kaveri lähtee pizzalle. Vaikea väittää vastaan, kun itselle kertyy kovaa vauhtia vararengas ja kaverilla on six päkki. Ja lisäksi hänellä on kokemusta samanlaisesta syömisestä mitä minä harrastan ja pystyy kokemuksella sanomaan, ettei sitä kannata jatkaa jos ei toimi. Haluaisinkin tietää, että onko tässä mitään järkeä? Eikö se mäkkäri, subi ja pizza ole epäterveellistä, vaikka mitä viherpirtelöitä joisi ja viikonloppuisin lohta söisi?
VastaaPoistaTuossa on juurikin se ero, että kaverillasi asenne ruokaan on ns. normaali, eli hän ei keskity ruoan tarkkailemiseen ja välttelyyn, vaan keskittyy siihen ajatukseen, elämä on elämistä eikä ruokailua varten. Tällöin ei tarvitse mässäillä tai napostella, vaan on aina kylläinen. Lisäksi hän vaikuttaa keskittyvän myös siihen, että hän saa ravinnostaan ravinteitakin siitä huolimatta, että syö välillä myös vehnää (ainoa selkeästi huono asia subeissa). Kun ravinteita on riittävästi, myös mielihalut vähenevät huomattavasti, usko tai älä! :) Lisäksi : kun tarkkailu vähenee, ihminen usein koostaa ateriansa niin, että ne sisältävät myös rasvaa, jolloin kylläisyyden tunne kestää pidempään ja paremmin. Jos joudut kateellisena katsomaan sivusta, kun kaverisi lähtee pizzalle, et ole vielä löytänyt sitä ajatusmaailmaa, joka saisi sinut huomaamattasi tekemään hyviä valintoja kymmenittäin jokaisen päivän aikana. Jos joku päivä IHAN OIKEASTI tekee mieli pizzaa (se on todella harvoin, jos olet ravinnut itsesi oikein), ei sitä tarvitsisi jättää syömättä, koska se on vain se yksi säälittävä pizza kerran kuukaudessa, eikä se vie elämäntapaasi suuntaan tai toiseen. Sen sijaan voit koostaa pizzasi niin, että siinä on terveysvaikutteisempia täytteitä ja mahdollisimman ohut vehnäpohja. Kyse on siis ajatusmaailman erosta enemmän kuin mistään muusta.
VastaaPoistaPidätkö myös täysjyvävehnää huonona? Mitä mieltä olet nyt kovin trendikkäästä gluteeniherkkyydestä, mitä tuntuu "sairastavan" joka toinen?
VastaaPoistaGluteeniherkkyys on mun mielestä ihan puppua. Sori. Taisin nostaa joidenkin karvat pystyyn tällä kommentilla. muuta perustelen hiukan. Keliakia on ihan oikea SAIRAUS, jossa viljojen gluteeni ihan oikeasti tappaa koko suolen limakalvon, jolloin ihan oikeasti sen välttäminen ruokavaliossa on äärettömän tärkeää. Ihan toinen asia puolestaan on se, että monen suolisto ja elimistö muutenkin reagoi tosi voimakkaasti vijalle ihan muista syistä, kuin gluteenista johtuen. Itse en käytä juuri lainkaan vehnäjauhoista tehtyjä tuotteita, en edes pastaa, enkä varsinkaan mitään sämpylöitä tms. Olen oppinut, että vehnätuotteet menettävät prosessoinnin myötä kaikki ravinteensa. Lisäksi vehnä ylipäätään on niin tehotuotettu, kenties geenimanipuloitukin samoin kuin maissi, että sekin vaikuttanee vehnän ominaisuuksiin. En ole lukenut näistä tieteellisiä julkaisuja, joten en tiedä kuinka aukottomia teorioita nämä ovat, mutta luotan 100% siihen, miten huomaan suoliston, nälän ja muunkin olotilan reagoivan vehnätuotteisiin, eli selkeästi. En silti väitä että minulla olisi keliakiaa tai muutakaan gluteenihommelia, eikä sillä ole mielestäni edes mitään väliä mistä se johtuu ettei vehnä saa minua voimaan hyvin. Jokaisen pitäisi testata, mikä omalle kropalle sopii ja sitten syödä sitä, mikä sopii ja vain siinä määrin, kun se sopii. Fakta on kuitenkin se, että vehnässä tai tehotuotetussa maississa tai valkoisessa sokerissa ei ole mitään sellaista minkä vuoksi niitä PITÄISI syödä, joten en näe mitään syytä, miksei niitä voisi jättää pois, jos pärjää ilmankin. Jos vehnää on pakko syödä, syön täysjyvää tottakai, mutta en syö mielelläni niitäkään. Käytän hiilihydraatin lähteinä kasvisten, marjojen ja hedelmien lisäksi pääsääntöisesti kauraa, täysjyväruista, ohraa (riisin sijasta) ja jauhoina tattaria. Toki joskus syön myös riisiä ja pastaa. Ehdottomuus ei mielestäni kuulu ruokailuun! Mutta uskokaa tai älkää, en yleensä syö tuostakaan listasta mitään muuta kuin kaurapuuroa ja ruisleivän silloin tällöin, koska en edes muista enää syödä niitä, kun yli puolet lautasestani on peitetty kasviksilla ;)
VastaaPoista80 kg aktiivisena miehenä hiilarin lähteeksi ei riitä kasvikset, hedelmät, marjat, kaurapuuro ja ruisleipä silloin tällöin. Kaurapuuro on ihan ok, mutta ruisleipää ei vatsa kestä sellaisia määriä, että nälkä pysyisi loitolla. Kasviksilla voi täyttää vaikka kaksi lautasta ja vatsaa ne täyttävät ihan kivasti, mutta eneriatarvetta ne eivät täytä. Jos energiatarpeen yrittää täyttää proteiininlähteillä, eikä halua Jutan super-rahka-raejuusto-dieettiä, niin kanaa/kalaa/lihaa alkaa menemään aika isoja määriä (700g/pvä), vaikka hyviä rasvojakin söisi ihan kohtuudella. Tytöille tuollaiset hiilarimäärät riittävät, mutta ei karpaaseille ;). Mitä muita ravitsevia, maukkaita ja helposti saatavilla olevia hiilarin lähteitä suosittelet.
VastaaPoistaTotta, kasviksisia ei voi oikein käyttää energian lähteenä. Tosin juureksia, kuten bataattia ja porkkanaa käytän aika paljon ja ne voivat toimia paremmin energiankin lähteenä. Aika monet aktiiviset urheilijamiehet lisää nykyään energiaa mielummin hyvien rasvojen, kuin hiilihydraattien lisäämisen kautta, vaikka toki hiilihydraattejakin kannattaa olla. Esim. pähkinät ja pirtelön muotoon tehdyt välipalat sekä boosterit toimii hyvin (smoothien joukkoon esim loraus öljyä, avocado, tai raakakaakaota).
VastaaPoistaNo mutta mitä hiilihydraatin lähteitä suosittelisin... Kaura ja täysjyväruis tulikin jo mainittua. Itse käyttäisin ns. riisin korvikkeena ohraa tai guinoaa, molemmat helposti saatavilla tavallisista kaupoista. Jos pastaa on pakko syödä, niin siitäkin täysjyväversiot ja kasviksia aina enemmän kuin pastaa. :)
"Jokaisen pitäisi testata, mikä omalle kropalle sopii ja sitten syödä sitä, mikä sopii ja vain siinä määrin, kun se sopii. "
VastaaPoistaOman olon kuuntelu ei aina kerro koko totuutta. Kun söin paleotyylisesti (täysrasvaista jogurttia myös, mikä ei ole ihan paleota), niin olo oli mitä mahtavin. Vatsan toimi aivan loistavasti, eikä kaasuvuodot häirinneet elämää. Olo oli pirteä ja voimakas, jotenkin sellainen skarppi olo koko päivän. Mutta työterveyden vuositarkastuksessa selvisi, että kolesteroli oli noussut pilviin (LDL etenkin). Paleopiireissähän on paljon kaikenlaisia kolesterolidenialisteja, jotka vakuuttavat, että kolesterolista peloittelu on lääkeyhtiöiden salajuoni. Näihin hörhöihin luotan yhtä paljon kuin horoskooppeihin, joten ruokavaliota oli pakko muuttaa. Pointtina siis, että oma tuntuma siitä, mikä toimii ja mikä ei, saattaa johtaa harhaan. Tarvitaan myös verikokeita.
Niin tai itseasiassa se on aika selviö, että maitorasvat nostavat kolesteroliarvoja, jos niitä käyttää runsaasti. Sen voi toki tarkistaa verkokeillakin. Kolesteroli ei kuitenkaan vaikuta ihmisen oloon millään tavalla, vaan voinnin perusteella tarkastellaan kaikkia muita ravinnon osa-alueita, kuin saatujen rasvojen koostumusta.
VastaaPoistaJa tosiaan, oli sitten salajuonta tai ei, niin kohonnut kolesteroli on ihan takuuvarmasti yksi niistä asioista, joka on tutkitusti selkeä riskitekijä esim sydäninfarktille. Lisäksi kolesterolit ovat ainoa asia, jota pystymme hoitamaan nykylääketieteen keinoin, joten täytyy sanoa etten ole edes kiinnostunut niistä mahdollisista salajuonista. ;) Minusta sellaisen epäily menee jälleen hörhöilyn puolelle.
En voi siis suositella runsasta maitorasvojen käyttöä. Siksi paheksun erityisen paljon villitystä turkkilaiseen jogurttiin, koska toisin kuin täysrasvaisia juustoja tai jopa kermaa (joita itsekin käytän maltillisesti), jogurttia käytetään suuria määriä ja usein osana päivittäistä ruokavaliota. Näin ollen sen kokonaismäärä paisuu isoksi ja se todellakin vaikuttaa kolesteroliarvoihin. Toisaalta en kyllä suosittele rasvattomiakaan maitotuotteita, vaan mielummin täysrasvaisten maitotuotteiden hyvin kohtuullista käyttöä.
Toisaalta valmisruoat, valmismunkit ja pullat sekä pikaruoat sisältävät kaikkein haitallisinta rasvaa, joten maitorasvat tulevat listassa vasta kakkosena tämän pitkän listan jälkeen.
Maitorasvaa en siis saanut juuri nimeksikään. Jogurtti toimi satunnaisena herrkuna ja ruokavalio oli muuten puhdasta paleota. (Monet paleogurut sallivat täysrasvaisten maitotuotteiden kohtuullisen käytön, jos vatsa kestää laktoosia, eikä kaseiini aiheuta limaisuutta jne.) Eläinproteiinin ja rasvan saanti oli muuten melko runsasta.
VastaaPoistaKoko kommentin pointtina oli siis kritisoida kommenttiasi "Jokaisen pitäisi testata, mikä omalle kropalle sopii ja sitten syödä sitä, mikä sopii ja vain siinä määrin, kun se sopii." Minä siis testasin mikä sopii omalle kropalle ja mikä tuntui hyvältä, mutta veriarvot olivat toista mieltä.
Aivan, no siinä tapauksessa vastaukseni on, että veren rasva-arvoja ei voi aistia voinnissaan millään tavalla ennen kuin sairastuu sepelvaltimotautiin tai saa aivoinfarktin. Nuo veriarvot kertovat vain ja ainoastaan riskistä sairastua niihin. Ne eivät kerro mitään ihmisen muusta voinnista. Ja kyllä, jokaisen yli 30-40-vuotiaan kannattaa käydä tarkistuttamassa kolesteroliarvonsa ja tarv nuorempanakin. Jos kolesteroliarvot ovat koholla, niihin pystyy joskus vaikuttaman ruokavaliomuutoksilla, mutta joskus vain hyvin vähän. Lääkitystä kolesteroliarvoihin aloitetaan nykysuositusten mukaan vasta jos on muita riskitekijöitä tai jos arvot ovat kovin korkeat.
VastaaPoistaSen sijaan muiden ravinteiden ja ravintoaineiden saannin ja tasapainon voi aistia voinnissaan todella selvästi ja niiden mittaamiseksi ei ole olemassa mitään laboratoriokoetta. Ainoastaan natriumin, kaliumin, magnesiumin, kalsiumin pitoisuuksia voidaan mitata (yleisesti ottaen), mutta elimistö säätelee niiden pitoisuutta niin tarkasti, ettei pitoisuus veressä muutu vaikka ravintomme sisältäisi mitä. Esimerkiksi kalsiumia hajoitetaan luusta, jos se on tarpeen, jotta veren mitattavissa oleva kalsiumpitoisuus pysyisi vakiona (äärimmäisen tärkeää elimistön toiminnalle).
Eli näitä ravintoasioita, jotka näkyvät ihmisen voinnissa, ei ole mahdollista mitata verestä millään menetelmällä. Sen voi ainoastaan huomata voinnissaan. Homokysteiini ja kuivaverianalyysit ym on yritetty kehitää mm. tätä varten, mutta nekään eivät koskaan korvaa sitä, miten ihminen kokee ravitsemuksen vaikuttavan vointiinsa.