Mikä on paras tapa laihtua?

Noniin kesäkansa! Laitetaan jäätelöt ja makkarat taas hetkeksi sivummalle! Nyt on koittanut se hetki, kun lomat alkavat olla lopuillaan ja on jälleen aika paneutua kesäkilojen kimppuun! Jottemme joutuisi aloittamaan samaa projektia alusta taas tammikuussa, ajattelin ehdottaa, josko tehtäisiin tällä kertaa jotakin toisin.

Mikä menetelmä sitten kannattaisi valita, jotta voisi onnistua kilojen karistamisessa? Yleisin vastaus tähän kysymykseen on: ”Yksi menetelmä sopii toiselle ja toinen toiselle.” Pöh. Itse sanoisin mieluummin: ”Huonommat menetelmät sopivat ehkä paremmin toisille, kuin toisille, mutta hyvät menetelmät sopivat kaikille!” Edellytyksenä toki se, että menetelmä sisältää niin paljon vaihtelumahdollisuuksia, että sen voi muokata itselleen sopivaksi. Jos joku vielä väittää, että esimerkiksi pussikeittodieetti on paras laihdutusmenetelmä, voin kertoa, että tasan samat tulokset voisi saada aikaan ihan normaaliakin ruokaa syömällä. Siihen ei todentotta tarvita mitään pusseja!

Kuka voi onnistua?

Olen jo aikaisemmin maininnut, että laihdutuskuurin aloittavista 90% päätyy kuurin lopettamisen jälkeen takaisin lähtöpainoonsa. Siis ihan oikeasti! Olen todennut tämän tosielämässäkin lukemattomia kertoja, mutta väitteen todistamiseksi on tehty myös ihan oikeita tutkimuksia. Oletko sinä siis kymmenen ihmisen porukasta juuri se yksi ihminen, joka oikeasti onnistuu? Saatat toki olla, mutta miksi? Täytyyhän sinun menetelmässäsi olla jotain sellaista, mikä oikeasti toimii juuri sinulla pysyvästi! Emme me nimittäin kaikki voi mahtua siihen onnistuvaan kymmeneen prosenttiin, vaikka kuinka haluaisimmekin! Jotain meidän ajatusmaailmassamme ja tavassamme täytyy siis muuttua, jotta voisimme muuttaa tilastoja ja mahtua kaikki onnistujien joukkoon!

Listaan seuraavaksi ne piirteet, jotka mielestäni johtavat mieluummin epäonnistumiseen, kuin onnistumiseen. Vaikka kutsunkin näitä ”huonon” dieetin tunnusmerkeiksi, en usko että mikään menetelmä olisi läpeensä surkea. Uskon silti, että mitä enemmän näitä luettelemiani tekijöitä dieetistä löytyy, sitä varmemmin ohjelmaa noudattava päätyy epäonnistujien suureen joukkoon ja jatkaa toistuvia laihdutusyrityksiään. Jos joku näistä on osa omaa ajatusmaailmaasi tai diettaamistasi, ota se ainakin tarkkailun alle ja muuta se sitten, jos huomaat epäonnistuvasi.

Huonon dieetin tärkeimmät tunnusmerkit:

1. Kuuriluontoisuus

Jos saisin teidät kaikki uskomaan ja ymmärtämään tämän kohdan, olisin saavuttanut tavoitteeni. Kuuri tarkoittaa väliaikaisuutta ja samalla väliaikaisia tuloksia! Useimmiten se tarkoittaa myös kituutusta tai rääkkäystä, jonka avulla toivotaan nopeita tuloksia. Myös se kuuluisa ”lähtöstartti” eli muutaman viikon alku-kituutus on hienosta ajatuksesta huolimatta oikeasti samanlainen KUURI kuin kaikki muutkin. Valitettavasti se yleensä päättyy ennen kuin pääsee loppuun asti. Jos et siis malta lähteä liikkeelle kevyemmin, niin älä aloita ollenkaan! Kamalan rumasti sanottu, tiedän, mutta teet oikeasti itsellesi enemmän hallaa ryhtymällä kerta toisensa jälkeen kuureille, jotka kituuttavat elimistöäsi, sekoittavat hormonitoimintasi ja surkastuttavat lihaksesi, kuin pysymällä edes siinä tilanteessa, joka sinulla on nyt.

Jos luulet onnistuvasi kuuriluontoisilla dieeteillä, olet hyvin todennäköisesti väärässä. Et ehkä huomaa sitä vielä nyt, koska et ole epäonnistunut riittävän montaa kertaa, tai luulet pystyväsi seuraavalla kerralla parempaan suoritukseen. Ehkä ensi kerralla olet vahvempi ihminen kuin viimeksi? Totuus kuitenkin on, että jollet ole muuttanut pysyvästi ajatusmaailmaasi ja tapaasi syödä tai liikkua, tulet todennäköisesti päätymään lähtömittoihisi viimeistään vuoden kuluessa kuurin lopettamisesta - yleensä huomattavasti nopeammin.

Älä siis tee liian radikaaleja muutoksia kerralla! Äläkä lähde toteuttamaan sellaisia dieettejä, jotka tuntuvat liian vaikeilta tai vastenmielisiltä, tai joita et aio toteuttaa enää vuoden kuluttua! Jollet tiedä mistä lähteä liikkeelle, tilaa ravitsemussuunnitelma joltakin osaavalta ravitsemussuunnittelijalta! Sen hinta on yleisimmin 50-100e ja se on mielestäni todella pieni satsaus tulevaisuutta varten!

Toisto on opintojen äiti, jos ottaa opiksi.

2. Minimikalorit

Kun syöt vain 500-1000 kaloria päivässä, laihdut nopeasti! Siis ensimmäisen viikon ajan. Hyvällä tuurilla ehkä toisenkin. Sen jälkeen joko a) ”repsahdat” tai b) pilaat aineenvaihduntasi ja sekoitat hormonitoimintasi, jolloin laihtuminen loppuu tai huomattavasti hidastuu… ja senkin jälkeen päädyt lopulta jollain aikavälillä vaihtoehtoon a) ”repsahtaminen”. Tämä on elimistön välttämätön selviytymis-strategia, jota et pysty välttämään, vaikka olisit kuinka jäätävän hieno ihminen! Riippuen siitä, kuinka suuri masokisti olet tai kuinka kovan itsekurin omaat, päädyt jompaankumpaan edellä mainituista lopputuloksista, jos noudatat minimikaloridieettiä. Oletko siis tyytyväinen kahdessa viikossa saavuttamaasi tulokseen? Entä nautitko itsesi rääkkäämisestä? Entä haluatko kuulua siihen porukkaan, joka onnistuu laihdutusyrityksessään? Älä aloita enää yhtäkään minimikalori-kitudieettiä!! Oikeesti!

3. Liiallinen tarkkuus ja taulukointi

Tarkka ravinto-ohjelma ja jopa taulukointi voivat toimia apuna uutta ruokavaliota opetellessa ensimmäisen parin kuukauden ajan, mutta yhdenkään tavallisen ihmisen ei silti oikeasti tarvitsisi punnita kananpalojaan tai kukkakaalejaan edes alkumetreillä. Syy tulee tässä: Punnitsematta jättäminen antaa mahdolisuuden siihen, että opettelet punnitsemisen sijaan huomaamaan milloin olet kylläinen. Jonakin päivänä saatat tarvita yhden kanafileen sijasta jopa kaksi, mutta heitto kalorimäärässä on silti vain noin 100 kaloria, eivätkä tällaiset heitot kaada kenenkään kuppia nurin. Tilanne on vielä naurettavampi, jos kyse on pienestä kanan palasesta, joka pitäisi veistää fileestä irti, jotta siinä olisi tasan 100g eikä 105g! Jos jätät joku päivä toisen kanafileen syömättä nälästäsi huolimatta siksi, että vaaka käskee sinut syömään vähemmän kuin tarvitsisit, saatat päätyä myöhemmin syömään nälkääsi levyllisen suklaata, jolloin saatkin yhtäkkiä tuhat ylimääräistä kaloria ja kuppi voikin päätyä nurin! Nälkä on niin vahva tunne, että sitä ei kovin pitkään pysty huijaamaan! Jos siis jatkat pilkuntarkkaan ohjelman mukaisesti vielä kuukausien kuluttua, vaikka et ole tähtäämässä fitness-lavoille, voisit yrittää hellittää hiukan. Tarkoitus olisi, että OPPISIT miten syödään ja miksi. Jos olet oppinut sen, et tarvitse syömiseen pilkuntarkkaa ohjelmaa, vaan osaat soveltaa ja kuunnella oloasi.

Kääk! Kai te kaikki huomaatte kuinka absurbi tämä kuva on?! Siinä on 10kcal!

 

4. Yksipuolisuus ja liiallinen karsiminen

Monet dieetti-ohjelmat perustuvat minimikaloreiden ja pilkuntarkan ohjelman lisäksi yksipuolisuuteen, jolloin ohjelman noudattaminen on idioottivarmaa ja huomio keskittyy nälän ja mielitekojen sijasta ohjelman suorittamiseen. Jos koko päivän ruokavaliosi koostuu alle kymmenestä eri asiasta, se on liian yksipuolinen. Samoin käy silloin, jos toistat joka päivä täysin samaa ravinto-ohjelmaa. Tämä ei ole pahaksi pelkästään siksi, että et saa riittävästi ravinteita, vaan myös siksi, että kyllästyt! Kuinka moni on syönyt kuukausia päivälliseksi tasan saman kanafileen ja 200g samoja kasviksia? Alkaako tympiä? Onko kiva syödä? Oletko kylläinen ja tunnetko olosi ravituksi? Eikö tee mieli mässäillä? Ole ystävällinen ja kohdista katseesi vähän laatikon ulkopuolellekin.

5. Teollisuus, kaupallisuus ja keinotekoisuus

Oikea ruoka on kamalan hankalaa. Raaka-aineet täytyy itse hakea kaupasta ja ruoka täytyy itse valmistaa ja annostella. Lisäksi oikeaa ruokaa syödessä joutuu ITSE suunnittelemaan ateriansa eikä kaloreita ole valmiiksi pussitettu tai pakattu! Sehän on kamalan vaikeaa! Eihän sillä tavalla voi elää, että ihan itse miettisi mitä syö! Oikeaa ruokaa syömällä ei pysty edes laskemaan kalorimääriä pilkun tarkasti, ja siitähän seuraa kaaos! Esimerkiksi 100 kalorin heitto päivittäisessä energian saannissa saattaa hidastaa laihtumista pahimmillaan järkyttävät 100 grammaa viikossa! Onneksi on olemassa valmiskeittodieetit ja kaupan valmisruokaosasto. Tosin voisithan palkata ravitsemusosaajan laskemaan kalorit puolestasi, jos uskot laskutoimituksen vievän sinut kohti tavoitetta?

Noh, teollisten tuotteiden sijasta on AINA olemassa luonnollinen, ravitseva vaihtoehto, joka ajaa saman asian niin, että oikeasti tiedät mitä syöt. Ateriapusseihin ei ole (toivottavasti) upotettu mitään maagista ainetta, joka polttaisi rasvasi! Niissä on yksinkertaisesti vain minimimäärä kaloreita, mutta ne on valmiiksi pussitettu sopivan pieniksi annoksiksi. Seuraavaksi väitetään että ne ovat terveellisiä, kun sinne murskataan vielä vitamiinipillereitä joukkoon. Jos uskot vitamiinipillereiden tekevän sinut terveeksi, hae ne apteekista. Keinotekoista, teollista, kallista, pahan makuistakin, eikä ainakaan kenellekään loppu elämää varten. Jollekin voi toimia, mutta kenelle? Hmmm, ehkä hampaattomille?

6. Yhden ravintoaineryhmän liiallinen välttäminen tai suosiminen

Rasvat ovat pahaksi, vältä niitä! Hiilihydraatit ovat pahaksi, vältä niitä! Proteiini on hyväksi, syö proteiinia! Höpönlöpö! Ruokien jakaminen kolmeen eri ravintoaineryhmään on niin vanhanaikaista, että voisiko sen jo jättää taakse? Keskity mieluummin miettimään ruoan laatua, hyödyllisyyttä ja ravinnepitoisuutta! Kaikki rasvat eivät ole pahaksi, vaan oikeat rasvat ovat päinvastoin äärimmäisen hyväksi! Sama koskee hiilihydraatteja! Kenenkään ei myöskään kannata hypätä toiseen äärilaitaan ja alkaa syömään vain majoneesilla voideltuja kananmunankeltuaisia siksi, että hiilihydraatteja ei saisi syödä. Myöskään proteiinien äärimmäiselle haalimiselle ei ole mitään perusteita tavallisilla urheilijoilla tai varsinkaan ei-urheilijoilla. Unohda siis maitorahkan käyttäminen pääasiallisena energianlähteenäsi. Tärkeää on kuitenkin huolehtia että proteiinia saa riittävästi – mutta ei liikaa. Keskitie ei ehkä ole aina paras, mutta ainakin se on parempi kuin äärimmäinen äärilaita!

7. Ehdottomuus

Sanotaan että totaalinen ehdottomuus johtaa totaaliseen repsahtamiseen, ja se pitää todellakin paikkansa! Näin käy kaikessa mustavalkoisessa ajattelussa, jossa valo on joko päällä tai pois, ilman vaihtoehtoja himmentää. Monet kuitenkin mieltävät ehdottomuuden välttämisen sellaiseksi, että saakin yhtäkkiä syödä karkkia tai makkaraa aina kun tekee mieli tai kun sitä on sopivasti saatavilla. Ei se ihan niinkään mene! Normaalin ihmisen normaaliin elämään ei kuulu päivittäinen karkinsyönti, ja monella laihduttajalla (eli aikaisemmin lihonneella) tämä käsitys on jokseenkin vääristynyt. Jos siis luulet luopuvasi perusoikeuksistasi rajoittaessasi karkinsyöntiä myös tahdonvoiman avulla, olet väärässä. Ei meidän KUULU syödä karkkia vain siksi, että ei ole samana päivänä vielä syönyt sitä, tai siksi että katsoo elokuvaa, tai siksi että sitä sattuu olemaan tarjolla. Sitä syödään silloin harvoin, kun oikeasti tekee mieli ja silloinkin vain vähän.

Ehdottomuuttakin on kuitenkin monenlaista. Itse en syö karkkeja lainkaan. En välttämättä siksi, että olisin ”ehdoton”, vaan siksi että en halua aikaansaada itselleni sitä huonoa oloa ja huonoa terveyttä, jonka se lisäaine-sokerikasa saa minussa aikaan. Maksapihvejä puolestaan en syö siksi, että en pidä niiden mausta, enkä silti ole sen suhteen mielestäni ”ehdoton” sanan negatiivisessa merkityksessä. Kun siis ehdottomuus aikaansaadaan alitajuisesti omien mielipiteiden avulla, se toimii paremmin, eikä siitä ei ole mielestäni haittaakaan. Muuta siis ajatusmaailmasi, äläkä kirjoita vastenmielisiä sääntöjä itsellesi. Et nimittäin noudata niitä kuitenkaan, jos olet niistä todellisuudessa eri mieltä!

-------

Mitäs mieltä olette näistä? Jos joku asia kolahti omaan nilkkaan, voisitko harkita erilaista tapaa ajatella? Harkitse asennemuutosta ainakin sitten, jos et onnistu yrittämällä tällaisia dieettejä.

Nyt alankin puuhailemaan ohjeita terveelliseen ruokavalioon, joka toimii menetelmänäkin kaikilla! Palailen sen parissa pian astialle.

Ihania hellepäiviä kaikille! Kyllä me näitä vielä talvella kaivataan!

<3

Jenni